Niin, luokkamme siis pääsi kokoontumaan suurten järjestelyjen jälkeen, vaikkakin hieman pienimuotoisesti. Huono läppä+mahtavat ihmiset+leipomukset = awesomeness. Valitettavasti Rosiksessa oli juuri sopivasti satanut ja alustana olleista vilteistä/kauluspaidoista pystyi puristamaan parisen litraa vettä. Ja kyllä, vaikken luullut että tämä olisi miehille ongelma, valkoisista housuistani näkyi läpi. Noh, fuck the police, ajattelin ja siirryin kävelyn ja bussin kautta ystäväni porvariasuntoon. Tunnit kuluivat, ja lopulta tuli valitettavasti aika lähteä kotiin :'( Mukavaa tietysti oli se, että motorisoidut ajoneuvot omaavat ystäväni ohittivat minut varsin kettuillen odottaessani bussia :D No jaa, samahan se minulle.
Äänittää pitäs tavaraa, ja graffojakin mennä tekemään jossain kohtaa tehtaalle, kiirettä siis pitää.
Huolehdin kai liikaa ihmisistä, niinhän se on, mutten voi sanoa tuolle lauseelle hyvin yleistä "niin on aina ollut"-jatketta, koska sehän olisi vale, ja minähän, mitä arvokkain lukija, en valehtele. Paitsi kun se on kivaa. Niin, joskus olisi vain mukavaa olla välittämättä ihmisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti