Sir William ja nostalgian kaipuu

Niin, vaikka Yksinäinen Filosofia onkin blogini nimi, sain tänään viettää aikaa hienon monarkistiystäväni Sir Williamin kanssa. Herään pari tuntia aikaisessa siitä lähtöajasta, mitä olin ajatellut, yritän nukkua vielä, muttei onnistu. Nousen vihdoin ylös, otan fyrkan ja muut kamppeet mukaan, ja eikun Vehmaisten mummolähiöön. Siellä Sir William jo odottaa kahden lammaseläimensä kanssa, ja pienen keskustelun sekä ihanan cappuccinokupposen jälkeen lähdemme valloittamaan Suomen seiniä... ai niin, maalit puuttuu. No, ei muuta kun Rautiaan Paununomistusilmeillä ja kävelemme väärälle "kassalle". Oikea kassa löytyy ja kävelemme kassaneidin eteen, niinkuin ostettaisiin spraypulloja joka päivä. Astumme ulos, ja haemme kapitalistisesta salaliitosta (McDonaldsista) juotavaa. Sitten 22:lla matkamme sateiseen keskustaan alkaa. Voisin sanoa, että kun graffojen tekemistä eeppisillä tehtailla kesti vain noin 10 minuuttia, oli matkassa parasta hienot pane poliisia-kävelyt Pispalaan. Tai jonnekin. Ei meillä kummallakaan ollut minkäänlaista ajatusta siitä, minne olimme menossa. Mutta sama se, selviydyimme perille, ja vaikka rikoinkin spraypullon, sai siitä sentään jonkinlaista iloa. Sir William ownasi minut täysin omalla teoksellaan, mutta annettakoon minulle anteeksi ensimmäisen kerran ja tilanpuutteen vuoksi. Pitkän bussimatkan ja sitä ainakin tuhatkertaisesti eeppisemmän nostalgisen musiikkikeskustelun jälkeen huomasin, että ehkä tuosta Williamistakin on arvostamaan kunnon rappia. Hienoa se on, kun huomaa että kivenkova suomirokkari pystyy suoralla naamalla kuuntelemaan Fintelligensiä. Tämä trippi oli niin nostalgista venkoilua, että sehän vedetään uusiksi, vaikkakin betoniluolissa, muttei sillä väliä. Niinkuin Fintelligens itse kirjoitti: "Matka jonka kuljet, on tärkeämpi kuin päämäärä." Toivottavasti minun teoksistani on edes johonkin seuraavalla kerralla. Maalitkin melkein loppuivat. No jaa, ehkäpä sitä förskottia jostain kuuluu, toivotaan ainakin niin. JISMAEL AND SIR WILLIAM, REPRESENT!